Mä muistan ekan kerran kun suudeltiin... Lunta sato, tais olla talven ensilumi. Muistan sen, kuinka hymyilin hulluna, ja kuinka kotipihaan päästyäni vaan menin makoileen lumisateeseen, ja hymyilin, hymyilin niin paljon. Olin niin onnellinen. Muistan, kuinka en olis halunnut päästää irti susta. Muistan sen niin hyvin.
Miten on edes mahdollista tuntea näin? En olis aluks uskonut, että mä voisin tuntee näin. Mut oon ilonen, että tunnen. Mennyt kuukausi on ollut niin mahtava... Tietysti on ollut pieniä riitoja, ja yks isompikin, mutta onneks me ollaan päästy vaikeuksista yli, ja toivottavasti jatketaan vahvempina.
Mun on tosi vaikee pukea mun tunteita sanoiks.. Mut sanotaan vaikka näin, että sä tuot valoo mun elämään. Sä oot se, jota ajattelen ensimmäisenä kun herään, ja viimesenä ennen nukkumaan menoa. Usein myös unissani. Mä en tiedä, mitä tekisin jos menettäisin sut. Mä vaan rakastan sua niin paljon.
Mä toivon, että tää kestää.
I ♥ U
TÄLLÄSTÄ TÄNÄÄN, oli pakko avautua, edes näin.
♥ tessamirella
