smile

since that day
you stole my ♥
and you're the one to blame
and that's why I ☺
It's been a while
since every day and everything has
felt this right
and now you're turning all around
and suddenly you're all I need
The reason why I SMILE

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tessa-Mirella is back ! ;) This time with paljon iloisempi aihe. Nimittäin hymyily. Ja ystävyys. Ja ehkä vähän se rakkauskin (NO MITÄ, en voi sille mitään, olen rakastunut.).

Siitä on aikaa, kun oikeesti oon tuntenu oloni näin hyväks. Iloseks. Voisin jopa sanoo, että oon onnellinen. Siitä ISO kiitos TAO Santalahdentien 11kokki1L -luokalle ja muutamalle muulle ihmiselle, tiedätte varmaan itse keitä tarkotan. Ootte oikeesti niin ihania, kun jaksatte mua tälläsenä. Kiitos siitä, oikeesti. Te saatte mut tunteen oloni hyväks. Te saatte mut hymyilemään aidosti, sen ikuisen tekohymyn sijasta. En koskaan oo tuntenut kuuluvani oikein mihinkään, mut te ootte oikeesti vaan niin ihania, että kerrankin tunnen olevani tärkee. 

En tiedä miten on edes mahdollista saada mut hiljaseks, mutta sen teet. Saat mut punasteleen ja kikattaan kun pikkutyttö. Sydän pamppailee tuhatta ja sataa jo kun kuulen sun nimen. Haluaisin vaan saada suuni auki, haluan huutaa koko maailmalle, että "SÄ VARASTIT MUN SYDÄMEN, JA SIITÄ LÄHTIEN OOT OLLUT SE SYY, MIKSI MÄ HYMYILEN!!!" mut ei vaan pysty. Rakastan sua, niin paljon, ettei mitään rajaa. ÄÖLKJHGJKL. Tiedän, ettet koskaan lue tätä, mutta tuntuu vähän siltä, että mun pitää edes johonkin/jollekkin kertoa, mitä tunnen sua kohtaan. En koskaan oo tuntenut mitään näin suurta. Kaikki tuntuu niin pieneltä mun tunteiden rinnalla. Edelleen, ensimmäisestä halista lähtien, oon tiennyt, että sä oot se, mitä haluan tulevaisuudeltani. Sä saat mut oikeesti hymyileen. :) En oo tuntenut olooni näin mahtavaks piiiiiiiitkään aikaan, mut mitä enemmän vietän aikaa sun kanssas, sitä onnellisemmaks mä tulen.

Kiitos myös tosiaan mun parille parhaalle ystävälleni, nimeltämainitsemattomille Lauralle ja Jonnalle ;) Te saatte mut kans aina hymyileen. Ja nauraan. Te rakastatte mua ehdoitta, ja annatte mun olla tällänen hölösuu, hullu raivopäinen pervo poikatyttö. En tiedä, mitä helvettiä tekisin ilman teitä, ootte niin mahtavia. Haluun oikeesti viettää enemmän aikaa teidän kanssa, koska te saatte mut aina niin ilosiks. Voin puhua teille molemmille ihan mistä tahansa ja ah. ♥ Ootte vaan parasta mitä mulla tällä hetkellä on. 

Ja muut frendit, EN TOKI UNOHDA TEITÄ, en mä niin kylmäsydäminen paskiainen ole kuitenkaan. Tekin saatte mut hymyileen, teidän kanssa on aina hauskaa ja tekisin mitä vaan, että saisin enemmän aikaa teidänkin kanssa. Syytän koulua tästä kaikesta. Mä en vaan osais elää ilman teitä. Kun ajattelenkin niitä aikoja, kun mulla ei ollu frendejä, on ihme, että oon edes tässä kirjottelemassa blogia hymy huulillani. (Hymy tosin johtunee suurimmaksi osaksi eräästä miespuolisesta henkilöstä....) Mulle tuli vaan tarve ilmasta se, kuinka paljon mä välitän teistä jokaisesta. Teen mitä vaan, et teillä on hyvä olla. Ootte se, mikä auttaa mua jaksaan.

Ja vielä yks ihminen. Mun isä. Tiedän, että oon vaikee ihminen, ja pyydän anteeks siitä. Kai sä tiedät, että kaikesta huolimatta rakastan sua enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa..? Oot se, joka tekis mun takia ihan mitä tahansa, oot AINA auttamassa mua parhaalla mahdollisella tavalla, millä tietysti pystyt. Kiitos niin paljon, oot mun tukipilarini nyt ja ikuisesti. Älä koskaan mee pois ♥

♥: Tessa-Mirella

ps. YOU MAKE ME FUCKING SMILE, BITCHES.

perhe on pahin

Onnellinen perhe. Mikä se on?

Käsite jota en tunne. Tuntuu, että mun pää räjähtää. Eikä se johdu pelkästään siitä, että oon murkku. Tuntuu vaan, että en kestä enää kauaa. Mutsi ei anna muuttaa, vaikka se tietää ihan 110% että en tule toimeen sen kanssa. Faijalla en viitti edes enää käydä, saatanan alkoholisti. Veljeni kanssa en voi olla edes samassa huoneessa haluamatta murhata sitä. Ihan tosissaan. Kaikki mitä puhutaan mutsin kanssa, huudetaan ja molemmat itkee. Mutsiakin ahdistaa. Eikä se silti anna mun lähteä. Mä vihaan sitä ikuisesti vaan sen takia, että se ei päästä mua pois. MÄ TARVITSEN SITÄ. Jopa mun psykiatri sanoo niin. Mitä helvettiä, en muka pärjäis omillani? Kuka pesee omat pyykkinsä jo nyt, tekee omat ruokansa ja siivoo? Laskujen kanssa tulis tiukkaa, mutta mä tiedän, että pärjäisin silti paremmin omillani. Eipähän ainakaan ahdistais niin saatanasti. 

KERTOKAA NYT PERKELE MITÄ TEEN?! Joku, edes vähän. Mua ahdistaa kaupungissa kun odotan bussia kotiin, ja tiedän, että joudun taas tulemaan tänne. Haluaisin vaan olla omassa rauhassa, mutta se ei onnistu. Perkele, että mä tekisin IHAN MITÄ VAAN, että pääsisin pois. Mummullenikaan en voi muuttaa, "koska en osaa noudattaa sen sääntöjä". MIKÄ HELVETIN IDEA PAKOTTAA MELKEIN TÄYSI-IKÄINEN IHMINEN KOTIIN KELLO 19:00?! Ei mikään. HELVETTI ETTÄ AHDISTAA.

♥ Tessa-Mirella

ps. sori taas angsti mutta pakko jonnekkin vuodattaa ! :'') Enskerralla toivottavasti ilosempaa paskaa.

Falling Inside the Black

Why goodbye
Why the end
But to say that’s a lie
Our hands grow colder since we let go
We’ll become strangers

Why'd you cry after saying sorry
I might end up embracing you
As memories piled up
Before that change into pain
Here is the final smile, let us say goodbye ...

Mä haluaisin vaan tietää, että miks teinitytön elämä voi olla näin vaikeeta? Aikuiset on perseestä, ihmissuhteet tuntuu mahdottomilta, kaikki on muutenkin ihan päin vittua ja ahdistaa. Miksei tää vois olla helppoo? Mietin vaan. Mut tällästä kai elämä on. Eikä sille voi mitään.

Ei mulla muuta. Aika lyhkänen tämä, mutta PIKKU VIKOJA HEI.

♥: Tessa-Mirella

Kiss my eyes and lay me to sleep

Utøyan ja Oslon uhrien muistoksi.

"Combined, the attacks in Oslo and Utøya left 77 dead, with 69 killed on the island, 55 of whom were teenagers. "

 Tätä on tosi vaikee kirjottaa, koska en tiedä pitäiskö mun haukkua Anders Behring Breivik maan alle, pitäiskö mun kirjottaa siitä, että kuinka mun sympatiat on niiden kuolleiden ihmisten perheille, vai siitä, että mitä mieltä mä olen tästä asiasta.

Ihmiset kuolee, sehän on fakta, mitä ei voi kiertää. Elämässä mikään muu ei oo pakollista, paitsi kuolema. Ei se silti oikeuta viemään LASTEN elämää pois niiltä. 55 Utøyan verilöylyssä kuolleista oli vielä lapsia. Miten KUKAAN voi viedä lapsen elämän pois. Kenelle on annettu oikeus tehdä se? Ei kenellekään. Ei tasan yhdellekään ihmiselle maan päällä. Ainoastaan Jumala on oikeutettu viemään toisen elämä pois. Ei kukaan muu. No mutta entä missä se Jumala sitten oli kun tää tapahtu? Miten kukaan voi antaa tällästä tapahtua..? Sitä ei varmasti osaa tasan kukaan sanoa. Entäs ne perheet, jotka menetti lapsiaan, vaimojaan, miehiään, siskojaan, veljiään, tyttö/poikaystäviään.. Ja tää vitun munapää Anders (jo nimen kirjottaminen saa mut niin vihaseks..) saa 21 vuotta. Mä en oikeesti toivo kenenkään kuolemaa, ja mun mielestä kuolemantuomio on väärin, MUTTA LÄHEMMÄS SATA IHMISTÄ KUOLLEENA, niin mun mielestä tää Anders ei edes ansaitse elää.

Tekisin mitä vaan, että voisin edes jollain tavalla auttaa.. Ja ajattelin, että tää kirjotus vois edes vähän helpottaa mun olooni, koska en oikeesti voi tehdä mitään auttaakseni. Rukoilen kyllä norjalaisten puolesta, mutta kun tuntuu, että sekään ei vaan riitä.

Anteeks, että en taas oo pitkään aikaan kirjottanut. Mun aina pitää kirjottaa ja oon silleen et "JES NYT INSPAS!!!!!11" Sit joku puhuukin facebookissa ja jumitun sinne. 

♥: Tessa-Mirella

PS. Kyllä, yritän kirjotella nyt useemmin. :)