perhe on pahin

Onnellinen perhe. Mikä se on?

Käsite jota en tunne. Tuntuu, että mun pää räjähtää. Eikä se johdu pelkästään siitä, että oon murkku. Tuntuu vaan, että en kestä enää kauaa. Mutsi ei anna muuttaa, vaikka se tietää ihan 110% että en tule toimeen sen kanssa. Faijalla en viitti edes enää käydä, saatanan alkoholisti. Veljeni kanssa en voi olla edes samassa huoneessa haluamatta murhata sitä. Ihan tosissaan. Kaikki mitä puhutaan mutsin kanssa, huudetaan ja molemmat itkee. Mutsiakin ahdistaa. Eikä se silti anna mun lähteä. Mä vihaan sitä ikuisesti vaan sen takia, että se ei päästä mua pois. MÄ TARVITSEN SITÄ. Jopa mun psykiatri sanoo niin. Mitä helvettiä, en muka pärjäis omillani? Kuka pesee omat pyykkinsä jo nyt, tekee omat ruokansa ja siivoo? Laskujen kanssa tulis tiukkaa, mutta mä tiedän, että pärjäisin silti paremmin omillani. Eipähän ainakaan ahdistais niin saatanasti. 

KERTOKAA NYT PERKELE MITÄ TEEN?! Joku, edes vähän. Mua ahdistaa kaupungissa kun odotan bussia kotiin, ja tiedän, että joudun taas tulemaan tänne. Haluaisin vaan olla omassa rauhassa, mutta se ei onnistu. Perkele, että mä tekisin IHAN MITÄ VAAN, että pääsisin pois. Mummullenikaan en voi muuttaa, "koska en osaa noudattaa sen sääntöjä". MIKÄ HELVETIN IDEA PAKOTTAA MELKEIN TÄYSI-IKÄINEN IHMINEN KOTIIN KELLO 19:00?! Ei mikään. HELVETTI ETTÄ AHDISTAA.

♥ Tessa-Mirella

ps. sori taas angsti mutta pakko jonnekkin vuodattaa ! :'') Enskerralla toivottavasti ilosempaa paskaa.